Muutaman viime vuoden pidin häntä tasavertaisena ihmisenä. Kuvittelin, että elämä vihdoinkin olisi kasvattanut. Kutsuin jopa omiin juhliini ja tarjosin turvesaunankin, osana omaa ystäväporukkaani. Voi kuinka väärässä olinkaan.
Se sama peto, joka tuli kylään ja muka salaa sipaisi hyllynreunaa ja tarkasti onko pölyt pyyhitty, on pitänyt luonteensa ja karvansa. Muuttumaton. Mikähän sen kulissin loi, hetkittäinen yritys olla sekaantumatta oman jälkikasvunsa elämään varmaankin loi minuun pienen vaikutuksen. Ikävää, että menin lankaan. Luulin, että reiluus ja luonne antaa jokaisen ihmisen elää oma elämänsä olisi tullut hänenkin perusominaisuudekseen. Mutta ei. Lähtöviivalla ollaan yhä. Äärimmäiset tilanteet tuovat totuuden esiin, silloin yksilö ei pystykään esittämään muuta kun on.
Tirkistelynhalu, kyttääminen, yksipuolisen elämänkatsomuksen omaaminen, muuttumishaluttomuus, ymmärtämishaluttomuus, silmälaput silmissä eläminen (ne olisi voinut antaa sille hevoselle) ovat hänen ominaispiirteitään. Ja seksiäkin harrastetaan almanakan mukaan. Onnea elämälle, älä häiritse minua enää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti